Julkaistu Mun Oulussa kesäkuussa 2021
Turvallisuutta voidaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkastella eräänlaisena läpäisyperiaatteena. Turvallisuus on yhtä aikaa itsemäärämisoikeutta ja riippuvuutta, osallisuutta ja omaa rauhaa, tässä ja nyt toteutuvaa ja tulevaisuuteen kurkottavaa.
Oletko tullut ajatelleeksi, mitä turvallisuus merkitsee päiväkotilapselle tai koululaiselle? Se konkretisoituu toteutuneissa ryhmäkoissa ja läsnä- tai lähellä olevien lapsia varten koulutettujen aikuisten määrässä. Se toteutuu lähialueella tuotetussa ja valmistetussa monipuolisessa ruoassa sekä saatavilla olevina lapsen sosiaali- ja terveyspalveluina. Turvallisuutta on se, että vaaditaan oppimista, ei vain olemista, ja jos on kummassakaan jotain haastetta, siihen saa eriasteista tukea ilman kohtuutonta huoltajan taistelua. Lapsen turvallisuutta perheessä lisää pienikin saatavilla oleva kotiapu, kun lapsen huoltaja sitä tarvitsee, päihteetön arki ja juhla, lapselle esteettömät leikkipaikat ja ainakin yksi harrastus.
Nuorille turvallisuus voisi merkitä sitä, että voi olla menestymättä koulussa vielä 14-vuotiaana ja erehtyä opiskelualan valinnassa 19-vuotiaana. Se voisi merkitä myös sitä, että voi satuttaa mielensä, joutua huonoille teille, jopa rikoksen uhriksi, mutta silti saada matalan kynnyksen apua, tarvittaessa massiivista apua ja vastaantuloa, jopa valvontaa. Turvallisuus on harrastusmahdollisuutta perheen varallisuudesta riippumatta ja kaverisuhteita ilman kiusaamista.
Turvallisuus nuorille toteutuu myös kehorauhassa, kaduilla, tapahtumissa, puistoissa ja ostoskeskuksissa liikkuessa. Nuorelle aikuiselle turvallisuus merkitsee sitä, että voi olla se oma itsensä, johon on juuri tutustunut ja joksi on juuri tullut. Turvallisuus nuorelle voisi merkitä myös sitä, että voi saada lapsen ja silti opiskella, rakentaa oma koti kohtuullisin kustannuksin, saada valmistuttuaan vakituinen työ, päästä osalliseksi yhteiskunnan jäsenyydestä ja vaikuttaa itseään koskeviin päästöksiin. Turvallisuus toteutuu siinäkin, että voi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman pelkoa naurunalaiseksi tai maalittamisen kohteeksi joutumista.
Entä keski-ikäiset? Tarvitsevatko he turvallisuutta? He, jotka ovat jo riippumattomia monesta asiasta, jotka asuvat omistusasunnossa, jotka ovat jo kasvattaneet lapsensa, ehkä haudanneet vanhempansa, isovanhempansa ainakin. Mitä turvallisuus merkitsee heille? Turvallisuus voisi merkitä heille sitä, ettei työpaikkakiusaaminen, työhönsä väsyminen, avioero tai muut ihmissuhdevaikeudet, elämänvarren yllättävät käänteet, syöpään tai mihin tahansa sairastuminen suista kokonaan järjestelmän ulkopuolelle, epäoikeudenmukaisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Turvallisuutta kaikille on myös asunto kaikille kaikissa elämäntilanteissa, siis ihan kaikille.
Turvallisuus merkitsee toimivaa ja kaikille edullista terveydenhuoltojärjestelmää terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon, kotihoidosta palvelutaloihin. Turvallisuus keski-ikäiselle merkitsee sitä, että niin kuin lapsensa myös ikääntyvät vanhempansa saisi päivähoitoon työajaksi, tai että kaukana asuvalle muistisairaalle vanhemmalle on järjestettävissä hoivaa ja huolenpitoa eri vaihtoehdoin inhimillisesti, vaikka se maksaisi jotain myös omasta pussista. Ja tämä hoiva ja huolenpito ulottuisi myös keski-ikäiseen itseensä sitten vanhana ja hauraana. Turvallisuus syntyy siitä, että tulonhankinnasta maksetut verot käytetään ja riittävät edellä kuvatun kustantamiseen ja verojen välttely on vaikeampaa kuin niiden maksaminen varsinkin suuryrityksille.
Entä työntekijä, yrittäjä, alainen tai esimies, mitä turvallisuus merkitsee heille? Olisiko se ennustettavuutta ja pysyvyyttä ja samanaikaisesti mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä, muuttua aiemmasta erilaiseksi, laajentua ja valloittaa uusia markkinoita, saavuttaa uutta osaamista? Onko turvallista sijoittaa tai ottaa vastaan investointeja ja niiden mukanaan tuomaa edistyksen velvoitetta? Onko epäonnistuminen, uudelleen kouluttautuminen, konkurssi ja uudelleen aloittaminen turvallista? Löytyykö näihin tilanteisiin tukiverkoja ja neuvontaa vai jääkö yksin tyhjän päälle? Ovatko kaikki työntekijyyden muodot turvallisia – myös freelanceriys ja yksinyrittäjyys? Entä olisiko aiempaa jatkuvan kasvun ideologiaan perustuvaa talousajattelua turvallisempaa se, että markkinatalouden säännöt olisivat reilut niin globaalisti kuin ekologisesti?
Turvallisuus on suurtakin isompi asia, kun sitä katsoo luonnon lajikadon ja sukupuuttoaallon pysäyttämisen sekä kestävän kehityksen näkökulmasta. Turvallisuus on ihmislajin jatkuvuuden prinsiippi, kun sitä rakennetaan ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti globaalin vastuuntunnon ja ylisukupolvisuuden ajatuksen voimalla. Turvallisuus on tunne, joka kuuluu kaikille. Tunnetko sinä sitä?