Teosesittelyjä 1

Laadin aika ajoin konsertteihin teosesittelyjä, joissa esitellään konsertin ohjelmassa olevat säveltäjät ja konsertissa kuultavat teokset. Tämä on antoisa ja hauska tehtävä ja avaa näkökulmia meitä edeltäneisiin aikoihin ja ihmisiin. En ole mikään musiikinhistorian asiantuntija mutta tällainen hetkellinen paneutuminen rikastuttaa omaa elämää ja, kuten kirjojen lukeminen, voi hetkeksi samaistua toisen ihmisen ja aikakauden todellisuuteen. Julkaisen blogeissani nyt muutamia esittelyjä lähivuosilta. Teksti on blogiksi aivan liian pitkä, mutta täälläpä on tallessa. 

Ensimmäisenä on Oulun barokkiorkesterin konserttiin laadittu käsiohjelmateksti joulukuulta 2021, jossa kokeilin hieman uudenlaista muotoa puhutella henkilökohtaisemmin lukijaa ja yhdistää teos- ja taitelijaesittelyt. 

Obon joulukirje sinulle, konserttimme kuulija 

Oulun barokkiorkesteri haluaa toivottaa sinulle, arvoisa konserttimme kuulija, mitä ihaninta adventin, joulun ja vuodenvaihteen aikaa! Orkesterimme on odottanut mahdollisuutta harjoittaa periodimusisoinnin jaloa taitoa vuoden 2020 helmikuisen festivaalin jälkeen – festivaalin, jota kanssamme olivat huipentamassa kapellimestari, tenori Topi Lehtipuu, sopraano Virva Puumala ja kuorokumppanimme Cappella pro Vocale ja Sofia Magdalena. Oi, miten siitä onkin vierähtänyt aikaa! 

Nyt olemme virittäneet ihanan rouheat suolikielemme ja kaarevat jousemme tarjotaksemme sinulle, hyvä kuulija, jouluun johdattelevaa juhlatunnelmaa ja irtiottoa arjesta kynttilänlämpöiseen eteerisyyteen. Kuusen koristelun malttamattomaan odotteluun sopivaa musiikkia on paljon ja tähän konserttiin valitsimme teoksia, joita kuunnellessa joulu voisi olla vielä enemmän kuin joulu ja joiden soittaminen on kuin hyväntuulisen perheen kokoontuminen lahjapakettien avaamisen hetkeen. Konserttiin valitsemiemme teosten voit aivan hyvin ajatella olevan kuin nuo kuusen alla pilkottavat ihastuttavat lahjapaketit. Ja siinä missä ikihanat joululaulut myös instrumentaalimusiikki voi hetkeksi liittää meidät kaikki itseämme suurempaan kokonaisuuteen ja yhdistää yhteiseen kuunteluun hetkeen. Avainsana on siis hetki, tässä ja nyt oleminen, ja hetkeen tarttuminen – carpe diem, kuten latinistit sanoisivat. Siitähän myös itse joulussa on paljolti kysymys!

Aloitamme konserttimme Regina Hamarikiven rauhoittavan barokkioboen ja Anna Liukkosen ihanan laulun johdattelemina In dulci jubilon keskiaikaisella melodialla ja tekstillä. Laulu on taatusti vanhempi kuin sen 1400-luvulta peräisin oleva varhaisin käsikirjoitus, ja tapana oli laulaa se vuorotellen tai sikinsokin sekaisin latinaksi ja kansalliskielellä, ranskaksi, englanniksi, suomeksi jne. Laulu on julkaistu Suomessa vuoden 1583 Piae Cantiones -kokoelmassa ja tuolloin se on tullut Jacobus Finnon virsikirjaankin. Koska laulun melodia on 1300-luvulla liitetty uskonnolliseen tanssiin, mistä mystikko ja dominikaaniveli Suso omaelämäkerrassaan todistaa, soitamme sen myös ’autenttisen’ tanssillisesti. Il dulco jubilo Piae Cantiones -kokoelmassa vuodelta 1583.

Regina esittelee instrumenttinsa ja itsensä seuraavasti:

”Barokkioboe, jolla tänä iltana soitan, on kopio Lissabonin museossa olevasta soittimesta. Se muistuttaa ulkonäöltään enemmän nokkahuilua, sillä koneistossa on vain kaksi läppää. Tämä seikka on barokkioboen ihanuus ja haaste. Sormitusten haarukkaotteet saavat sävellajit kuulostamaan erilaisilta, mutta ovat myös teknisesti vaativia. Lisäksi oktaaviläpän puute asettaa puhallustekniikalle omat haasteensa. Barokkioboen ääni on ainutlaatuinen, se on haikea, hyvin ekspressiivinen ja sen on sanottu muistuttavan eniten lauluääntä. 

Minä olen valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta ja toimin Oulun konservatoriossa oboensoiton lehtorina. Barokkioboen soittoa olen opiskellut Haagin kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa ja muutamilla kesäkursseilla. Aktiivivuosinani soitin useissa suomalaisissa barokkikokoonpanoissa ja -orkestereissa. Olen myös mukana Suomalaisen barokkiorkesterin levytyksessä Vivaldin oboekonsertto d-molli kahdelle oboelle.”Telemannin käsialaa Luukas-passion partituurista

Barokin & varhaisen klassismin ajan musiikkibisneksen menestyneimpiin liikemiehiin kuuluvan Georg Philipp Telemannin (1681–1767) sävelpuodista noukimme lahjapakettiimme Sinfonian D-duuri. Jouluun sopivan siitä tekee sen valoisa ja leikillinen juhlavuus, fanfaarisuus ja tanssillinen kolmijakoisuus, kuten lauluissa Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo tai Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki… Mutta mikä Telemannin Sinfonian D-duuri kohottaa huomattavasti mainittuja rallatuksia korkeammalle joulukuusenkoristebarometrissa on sen trumpettisoolo-osuus. Barokkivaskisoittimet ovat äärimmäisen kiehtovia soittimia ja niiden taitajat jumalaisen kunnioitettavia instrumentalisteja. Oulu Sinfonian trumpettisektiossa kuluneen syksyn ajan työskennellyt Inka Pärssinen on yksi tällainen ja Obolla ja sinulla, hyvä kuulija, on ilo saada hänet mukaan tähän konserttiin. 

Inka esittelee instrumenttinsa ja itsensä seuraavasti:

”Soittamalla yli kolmesataa vuotta vanhaa musiikkia avaamme ikään kuin auditiivisen ikkunan menneisyyteen. Partituurit ovat säveltäjien tervehdyksiä menneiltä vuosisadoilta ja meidän nuotinlukutaitoisten tehtävänämme on muuntaa nuottiviivastolle piirretyt symbolit kuultavaan muotoon. Alkuperäissoittimilla (tai niitä mukailevilla rekonstruktioilla) voimme pyrkiä mahdollisimman lähelle sitä sointiväriä, mitä kukin säveltäjä on aikanaan tavoitellut, ja mikä heillä on ollut käytössään. 

Barokki oli trumpetin kulta-aikaa ja soittimelle on sävelletty valtavasti upeaa virtuoosista soitettavaa. Koen itse etenkin Johann Sebastian Bachin suuret orkesteriteokset itselleni hyvin rakkaiksi ja niiden soittaminen on kerta toisensa jälkeen sekä haastavaa että erittäin palkitsevaa.

Reiner Egger rakensi barokkitrumpettini toiveitteni mukaisesti Baselissa vuonna 2019 ja soittimen hankinnan mahdollisti Suomen Kulttuurirahasto.

Valmistuin musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta kesällä 2021. Barokkitrumpettiin tutustuin Turun konservatoriossa vuonna 2014, ja vuodesta 2017 lähtien olen soittanut säännöllisesti Suomalaisen barokkiorkesterin ja muiden kotimaisten vanhan musiikin yhtyeiden riveissä.”Muotokuva Michel Correttesta

Ranskalaisen joulun tuoksuja löysimme nuuhkittavaksi Marc-Antoine Charpentierin (1643–1704) ja Michel Corretten (1707–1795) sävelkoreista. Michel Corrette oli Telemannin tavoin musiikkialan hyvin toimeentuleva ja kadehdittu businessperson kirjoittaessaan tuon ajan ylemmille kansankerroksille välttämättömän sosiaalisen median eli soittotaidon metodioppaita ainakin kymmenelle eri soittimelle. Meille nämä oppaat välittävät ajoittain hauskaa mutta historiallisesti arvokasta tietoa tuon ajan mukaisesta instrumentinkäsittelystä ja soittotyyleistä, kuten Ranskan yli pyyhkineestä musiikin muotivillityksestä, ’italialaisesta tyylistä’. Joulusinfoniat osoittavat Corretten globaalia tietoisuutta laajemminkin, sillä Corrette on sisällyttänyt niihin sävelmän esimerkiksi Puolasta ja Pohjois-Amerikasta. Myös Joulusinfoniat takasivat kaksilapsisen urkurin perheen joulupöytään runsaat antimet, sillä nekin olivat hyvin myyvä menetystuote. Soitamme konserttimme lopuksi eläinten laiduntamista kuvaavan iloisen giguen poikkeuksellisesti ilman urkuja, vaikka teokset on urkurin säveltäminä tarkoitettu soitettavaksi uruilla ja pienellä jousistolla. Soolojen ja tuttien vuorottelu esityksessämme tuo soinnillista rikkautta ja auditiivista kaleidoskooppisuutta. 

Charpentierilla ’italialaisen tyylin’ hallinta oli hyvin hanskassa hänen opiskeltuaan kolme vuotta yhden 1600-luvun huomattavimman italialaisen säveltäjän Giacomo Carissimin (1605–1674) johdolla Roomassa. Myöhemmin hän nautti le Roi Soleil eli aurinkokuningas Louis XIV (1638–1715) myöntämästä eläkkeestä korvauksena siitä, ettei voinut saavuttaa hovissa virallista asemaa hovin musiikkielämää hallitsevan Jean-Babtiste Lullyn (1632–1687) aikana. Mutta muiden musiikillisten palveluidensa kestotilaajien ja ihailevien suojelijoidensa ansiosta Charpentier menestyi kuitenkin kadehdittavan hyvin ja päätyi urallaan huomattavaksi ranskalaisen kirkollisen musiikin säveltäjäksi ja lopulta, Lullyn kuoltua, kuninkaallisen kirkon Saint-Chapellen musiikilliseksi johtajaksi. Charpentier sävelsi paljon joulumusiikkia, oratorioita, pastoraaleja, keskiyön joulumessun ja noëls’eja, jotka ovat eläväisiä instrumentaalisovituksia perinteisistä ranskalaisista joululauluista. 

Barokkioboisti Regina Hamarikivi ja traversisti Pekka Elsilä kietovat solistisia melodioita yhteen Johann Friedrich Faschin (1688–1758) Konsertossa huilulle, oboelle ja jousille h-molli. Googlen syleilyyn heitettynä h-mollin luonteesta kerrotaan muun muassa, miten se kuvastaa hiljaista odotusta ja kärsivällistä toivoa. Hermostuneeseen ihmiseen se vaikuttaa sävellajeista rauhoittavimmin tarjoten alistumista jumalalliselle huolenpidolle. Mikä sopisikaan joulunalusaikaan paremmin kuin toiveikas odotus ja hermostuneisuuden poishoitava huolenpito? Heittäytykäämme siis huoletta Johann Friedrich Faschin h-molliseen sävelhoitoon. Väitetään, että hänen musiikkiaan, johon lukeutuu kantaatteja, messuja, konserttoja, sinfonioita, orkesterisarjoja sekä kamarimusiikkia, ei julkaistu lainkaan hänen elinaikanaan, mutta nykyään sen arvo nimenomaan instrumentaalimusiikin kehittymisessä barokista klassismiin siirryttäessä tunnustetaan.  

Pekka esittelee instrumenttinsa ja itsensä seuraavasti:

” Traverso on historiallinen poikkihuilu, joka oli erittäin suosittu 1670-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Soitin tehdään puusta ja siinä on kuusi sormireikää sekä dis -läppä. Suomessa soittimesta käytetään nimityksiä barokkipoikkihuilu, barokkihuilu ja flauto traverso.

Soittamani instrumentti on grenadillasta valmistettu Palanca -mallin mukaan rakennettu traversohuilu, joka mahdollistaa vahvan intensiivisen soinnin.”


Minä aloitin poikkihuilun soiton yhdeksänvuotiaana Oulunkonservatoriossa. Valmistuttuani huilunsoiton opettajaksi vuonna 1999 jatkoin opintojaan Tampereen konservatoriossa ja suoritin jatkotutkinnon vuonna 2002. Musiikkipedagogiksi valmistuin vuonna 2013. Päätyössäni toimin huilunsoiton opettajan virassa Limingan seudun musiikkiopistossa ja barokkihuilua soitan Oulun barokkiorkesterissa sekä Liekku Baroque -triossa. Limingassa soitan myös perustamassani Lakeus-barokkiyhtyeessä.”

Johann Sebastian Bachilta (1685–1750) kuullaan aaria Öffne dich mein ganzes Herzes ensimmäisen adventtisunnuntain kantaatista Nun komm, der Heiden Heiland. Kuusiosaisen kantaatin Johanneksen ilmestyksestä orkestraatio on siitä poikkeuksellinen, että se sisältää ranskalaistyylisesti yhden viulustemman mutta kaksi alttoviulustemmaa. Barokin aikana kansalliset eroavaisuudet olivat suuri ylpeyden ja kilpailunkin aihe erityisesti ranskalaisten ja italialaisten barokkityylien ja makumieltymysten välillä. Tänään kuultava aaria on kuitenkin pelkästään continuon säestämä ja sen valoisa melodia sekä sanat kertovat meille sydämen avoimuudesta ja siitä, kuinka siunattu on, kun sydämestään tekee asunnon jollekin itselle äärettömän rakkaalle ja tärkeälle. Bachille tämä äärettömän rakas ja tärkeä oli tietysti Jeesus Kristus. 

Anna esittelee itsensä seuraavassa:

”Olen oululainen sellisti ja laulaja, ja päätyökseni soitan Oulu Sinfoniassa. Valmistuin Sibelius-Akatemiasta vuonna 2018 ja barokkiselloon sain ensikosketuksen niin ikään SibAlla sivuaineopintojen merkeissä. Laulua opiskelin Metropolia-ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin vuonna 2017. Barokkisoitinten kirkas, pehmeä sointi vetää minua puoleensa ja houkuttelee myös käyttämään lauluääntä soittimen tapaan.”Muotokuva Arcangelo Corellista

Arcangelo Corellin (1653–1713) Concerto grosso opus 6 nro 8 ’Fatto per la Notte di Natale’ eli selkokielellä Joulukonsertto on tarkoitettu esitettäväksi jouluna. Joulukonserttoja ovat säveltäneet lukuisat muutkin säveltäjät, kuten Giuseppe Torelli (1658–1709), Antonio Vivaldi (1678–1741) ja Francesco Manfredini (1684–1764), osana concerto grossojen -sarjaa. Concerto grossot ovat sonaatteja soolo- ja tuttiryhmälle ja muodoltaan ne voivat olla niin kutsuttuja kamari- tai kirkkotyyppisiä, kuten Corellin Joulukonsertto. Corellin Joulukonserton viimeinen osa on otsikoitu Pastorale ab libitum ja, kuten kaikki pastoraalit, sanalla pastoraali tuodaan mielikuviin Bethelemin paimenet. Kolmijakoinen pisteellinen rytmiikka sicilianan tapaan matkii italialaisten paimenten joulusoittoa, johon kuului säkkipillin borduna-basso ja tersseissä kulkeva yksinkertainen toistuva melodiikka. Kerrotaan, että Abruzzi-vuorten paimenet vierailivat jouluisin Roomassa musisoimassa säkkipillein ja ruokolehtisoittimin seimiasetelmien ja madonnankuvien edessä juuri tähän tyyliin ja tämän säveltäjät omivat halutessaan luoda musiikillisen seimitunnelman, nukkuvan lapsen hiljaisen rauhan, vanhempien hämmennyksen vastasyntyneen lapsen ihmeellisyyden äärellä, öisen tummuuden, lakeuksien tai niittyjen avaruuden tähtitaivaan alla. Kaikkea ympäröi rauhoittunut riemu ja onnellisuus. Corellin joulukonsertto sisältää toki muitakin tunnelmia, vastakkain paiskottuja pianoja ja forteja, suorastaan ahdistunutta harmoniaetsintää, kirkuvia harmonisia pidätyksiä ja puhdistavia purkauksia sekä hakkaavaa etenevyyttä. Tähän joulupakettiin olemme käärineet sinulle, arvoisa kuulija, siis useita lahjoja! Tällä kertaa sooloryhmän muodostavat barokkiviulistit Laura Kangas ja Johanna Leponiemi.

He esittelevät instrumenttinsa ja itsensä seuraavasti:

Laura Kangas: Olen barokkimusiikkiin hörähtänyt viulisti ja pelimannisielu. Päätyökseni soitan viulua Oulu Sinfoniassa ja myös kamarimusiikki on minulle tärkeä musiikin tekemisen muoto. Barokkimusiikissa minua kiehtoo historiallisuus, tanssillisuus sekä nuottikuvan jättämä mahdollisuus tulkinnalle ja improvisaatiolle. Näiden tutkiminen on todella inspiroivaa! Jousisoittajana minuun tekee barokkiviulussa vaikutuksen suolikielten pehmeä ja erityisen resonoiva sointi, ja barokkimusiikilla on minuun hyvää tekevä ja rentouttava vaikutus. Opiskelin vanhaa musiikkia modernin viulun ohessa Malmon musiikkikorkeakoulussa sekä pääaineenani Yrkeshögskola Noviassa” 

Johanna Leponiemi: ”Barokkiviulu eroaa modernista viulusta monin tavoin rakenteellisesti. Moderni viulu on kehittynyt suurten konserttisalien soittimeksi, kun taas barokin ajan viulu on kevytrakenteisempi ja sen ääni on hennompi, karheampi, yläsävelikkäämpi. Kielet ovat lampaan tai naudan suolista valmistettuja ja soittaja voi valita niiden paksuuden, pintakäsittelyn eri laatujen väliltä ja siten vaikuttaa viulunsa soundiin, sormituntumaan ja soitettavuuteen. Suurin ero barokkiviulun ja modernin viulun välillä on kuitenkin jousessa. Barokkijousia on runsaasti erimallisia vaihdellen aikakauden ja sen musiikin, (Euroopan) alueen, jousen pituuden perusteella. Ranskalainen tanssijousi on lyhyt ja Corellin ’sonaattijousi’ pitkä. Modernin viulun jousen kehittivät Viotti ja Tourte 1780–90-luvuilla ja se vakiintui päinvastoin kuin barokkijousi ulkomuodoltaan jouhiin päin kaarevaksi, valmistusmateriaaleiltaan raskaammaksi ja soittoteknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin erilaiseksi barokkijouseen verrattuna.

Minulle tyylitietoisuus musiikin esittämisessä on kulkenut ideana, tavoitteena ja ihanteena Kokkolan varhaisista 1980-luvun lopun opiskeluajoista lähtien. Olen onnekas, että kohdalleni on sattunut mahdollisuuksia ensin vaikuttua klassisen musiikin rikkaan historian aikakausien erilaisista estetiikoista ja sittemmin opiskella niitä syvällisemmin. Vanhassa musiikissa minua ihastuttaa sen näennäinen yksinkertaisuus, mikä tarkemmin paneutuessa paljastuukin joksikin aivan muuksi, huikeaksi instrumentaaliseksi ja inhimilliseksi aikamatkaksi meitä edeltäviin sukupolviin, heidän ajatteluunsa ja elämäänsä. Avartavaa, inspiroivaa, koskettavaa, samalla inhimillistä ja jumalallisen kosmista. 

Olen valmistunut barokkiviulistiksi Yrkeshögskola Noviasta ja alttoviulistiksi Sibelius-Akatemiasta. Toimin alttoviulunsoiton lehtorina Oulun konservatoriossa” 

Jos joku ihmettelee, miksi konsertissamme on yhteislaulua, se johtuu meidän aikamme muodinmukaisesta terveysintoilusta, sillä yhteislaulu on tutkitusti terveyttä edistävää. Osallistu siis täysin palkein ja tutki vaikutuksia älykellostasi tai sormuksestasi. 

Toivomme, että voit, rakas kuulija, lähteä tästä konsertista hyvillä mielin ja hellityin korvin. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi! 

Rakkaudella ja joulun lämpöä toivottaen, Oulun barokkiorkesteri

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *