Mielipidekirjoitus sanomalehti Kalevassa 9.1.2022
Aluevaaleissa valitaan päättäjät uusiin aluevaltuustoihin päättämään elintärkeistä asioista. Koska tavoitellaan suurta yhteiskunnallista uudistusta, voi meistä itse kukin äänestäjänä miettiä, olisiko todellakin syytä uudistaa päätöksentekijöiden joukkoa vai tyytyä tuttuihin joka konklaavissa jo istuviin nimiin. Sanontahan kuuluu, ettei vanha koira uusia temppuja opi.
Suomalaisessa päätöksentekokulttuurissa perinteisten puolueiden rivijäsenten osallisuus linjanvetoihin jää helposti kapeaksi ja ne lisäksi perustuvat ideologeihin, joita on joskus vaikeaa päivittää vastaamaan uudistuvan ja muuttuvan yhteiskunnan ja sukupolvien tarpeita. Samat henkilöt istuvat useassa päätöksentekoelimessä ja hallintoneuvostossa, ja onkin syytä kysyä, missä vaiheessa ajankäytön, jääviyden ja edustuksellisuuden puurot ja vellit menevät sekaisin. Tutut rutiinit ja kontaktit toki helpottavat asioidenhoitoa ja päätöksentekoa, mutta ne myös jähmettävät yhteiskunnan rakenteet ja tukahduttavat uudistamisen mahdollisuudet.
Joku on luonnehtinut näitä vaaleja osuvasti elämän ja kuoleman kysymykseksi. Ajattelen itse tästä niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut ovat meihin kaikkiin konkreettisesti vaikuttavia, en niiden karsimista. Kaikki kansalaisethan tarvitsevat näitä palveluita asuinpaikastaan riippumatta! Ongelmana nykytilanteessa ovat järjestelmien pirstaleisuus, eriarvoisuus, akuutti työvoimapula ja erityisesti terveydenhuollon häpeätahra, hoitojonot. Sote-uudistuksen tavoitteena onkin yhdistää rakenteellisesti 195 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiota 22 organisaatioksi, lisänä HUS ja Ahvenmaa. Pohjois-Pohjanmaalla yhdistetään nykyiset 19 sote-organisaatiota ja kaksi pelastuslaitosta yhdeksi kokonaisuudeksi 1,5 Mrd euron budjetin alle.
Tavoitetaanko hyvinvointialueuudistukselle asetetut tavoitteet, sillä ne ovat mittavat? Näitä ovat yhdenvertainen palvelujen saatavuus koko maassa, ammattitaitoisen työvoiman saanti, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden sekä turvallisuuden tunteen parantaminen ja kustannusten hillintä pitkällä tähtäimellä. Hyvinvointialueiden käynnistämistä on valmisteltu Pohjois-Pohjanmaalla ainakin tiedotuksen perusteella varsin ansiokkaasti, mutta se, miten palvelut järjestetään ja millä keinoilla tavoitteisiin pyritään, riippuu aluevaltuustoihin valittavista edustajista.
Säilyykö jo olemassa oleva monituottajamalli ja millaisia sote-keskukset ovat tulevaisuudessa? Miten toteutuu asukasosallisuus? Riittääkö tahtoa ajatella asioista uudella tavalla mutta ihmisläheisesti ja palveluiden käyttäjiä kuunnellen? Meneekö raha ihmisen edelle? Onko rohkeutta purkaa hierarkioita toimintaketjujen sujuvoittamiseksi? Nyt ei ole aika tukeutua päätöksenteossa vanhoihin ideologeihin vaan käytännönläheisyyteen ja arkijärkeen uusia malleja ja mahdollisuuksia hyödyntäen.